Olen kiinnostunut puutarhoista, sillä itsellänikin on pieni pläntti, joka kukkii parhaillaan iloisesti ja silmää hivelevästi. Mietin, miten Landlustin kaltainen kahdensadan sivun paksuinen opus pärjäisi pienillä Suomen markkinoilla. Ei todennäköisesti mitenkään, sillä puutarhasesonkimme on tolkuttoman paljon lyhyempi kuin Keski-Euroopassa.
Silti meilläkin julkaistaan useita puutarhalehtiä. Pitäisikö seuraavaksi verrata niitä saksalaiseen kanssasisareen?
Kahden kuukauden välein ilmestyvä Landlust (www.landlust.de) vakuuttaa ensi silmäyksellä. Touko- ja kesäkuun yhteisnumero luo rauhallisen ja seesteisen kokonaisvaikutelman. On vaikea päättää, minkä jutun lukisi ensin.
Toimitus on satsannut erittäin korkealaatuisiin kuviin ja selväpiirteiseen taittoon. Rauhattoman pikkusälän osuus on minimaalinen, mikä tuntuu nykyisen aikakauslehtitarjonnan keskellä ihmeellisen piristävältä. Selkeys innostaa paneutumaan kaikenpituisten tekstien lukemiseen. Laatikkotekstejä ja infobokseja on käytetty harkitusti. Kokonaiskuva on harmoninen ja tyylikäs. Oma lempiartikkelini käsitteli turilaisia. Satuin nimittäin kohtaamaan kyseisen siivekkään pari viikkoa sitten Saksassa. ”Maikäfer” lensi ikkunasta sisään huoneeseen ja pörräsi ihmeissään. Koin jälleentapaamisen riemua, kun löysin viisisivuisen jutun hyönteisestä, jolla on jokseenkin myyttiset mittasuhteet saksalaisessa kulttuurissa. Artikkeli oli lukijan palvelua parhaimmillaan: se ilmestyi keväällä juuri samaan aikaan, kun turilaat ilmestyivät ihmisten ilmoille.
Landlust on noussut nopeasti Saksan suurimpien lehtien joukkoon. Tänä vuonna lehden myynti on ylittänyt jo miljoonan kappaleen rajan. Onko todellakin niin, että niin monet saksalaiset ovat kiinnostuneet pioneista, lasten majoista ja kevätvihannesten resepteistä?
Todennäköisesti ovat, sillä nettitietojen mukaan lehti on löytänyt juuri ne lukijat, jotka eivät kaipaa sensaatioita vaan nauttivat yksinkertaisesta elämästä ja lintujen tarkkailusta omalla lintulaudalla.
Voisiko Landlust antaa jopa eväitä paremman ihmiskuvan luomiseksi? Puutarhassa ei tarvitse täyttää missinmittoja eikä ottaa kantaa asioihin, joista ei tiedä mitään. Siellä saa olla ihan omassa rauhassaan ihan omine heikkouksineen ja nauttia mullan tuoksusta ja miksei jopa turilaisista.
Jos ei omista puutarhaa, (melkein) samaan olotilaan pääsee, kun avaa lehden.
Toukokuu 2012/